"Leiki että tää ei voi heikentää sua niin kuin tauti"
Niin.
"Kaikki mitä tunnet nyt niinkuin vastasyntynyt
Tuntee puhtaasti, oi nauti"
Hurjan paljon on tapahtunut. Asioita, joita en olisi koskaan olettanut tapahtuvan. Viikkotolkulla olen ollut menossa, meiningillä torstai-perjantai-lauantai-sunnuntai unettomina pitkin Suomea, maanatai-tiistai-keskiviikko unenpätkiä kesken koulutuntien ja sitten taas mentiin.
Tarpeeksi paskanjauhannasta.
Hurjan paljon on tapahtunut. Asioita, joita en olisi koskaan olettanut tapahtuvan. Viikkotolkulla olen ollut menossa, meiningillä torstai-perjantai-lauantai-sunnuntai unettomina pitkin Suomea, maanatai-tiistai-keskiviikko unenpätkiä kesken koulutuntien ja sitten taas mentiin.
Tarpeeksi paskanjauhannasta.
Jos saisin euron joka kerta kun käytän Älä Huoli Tytön jotakin versioo jossain, oisin rikas.
Mutta kun tyttöjen pitää lopettaa huoliminen, se oli sääntö.
Taas sitä hoilattiin, hikisellä terassilla systerin kanssa. Rotta melkein hyppi lavan rikki.
Tytöt bailaa
Sä pidit mua kädestä kiinni.
Värivaloissa kaikki hyvin.
Koulukin alkoi. Ykköset peljätkää kaikkivoipaa abia, jolla on tapana karata torstaisin Stadiin.
Värivaloissa kaikki hyvin.
Koulukin alkoi. Ykköset peljätkää kaikkivoipaa abia, jolla on tapana karata torstaisin Stadiin.
Groupie Grinders
"YOOOU'RE the devil in disguise, oh yes you are, devil in disguise aaAAAah"
Ahdistuksenpoistokeino nro 2 käyttöön ja kaatosateeseen festaroimaan. Ja mä kun ehdin toivoa, että tänä kesänä säästyisi totaaliselta mutakylvyltä; ja mitä vielä, sielä me talsittiin lonkerot kourassa polviä myöten mudassa, tunsi kuinka velli tirskui varpaiden välissä... Siinä kunnossa oli hyvä sitten istuskella huoltsikalla aamuun saakka :))
Olin se mimmi jonka glitternapapaitaan tutka osoittaa.
Tämä Eräs Orkesteri veti keikan raivolla läpi, toinen kitarasankari sairaalassa, meidän märät olemukset nauratti. Pus vaan.
Festaroinnin syvin olemus: nahkatakki huoltsikan pöydällä kuivumassa, 30 tuntia hereillä.
Hanoi Rocks - Dear Miss Lonely Hearts
Muistutus: mulla on maailman ihanimmat ystävät.
Seikkailuista on jäljellä rikkinäinen korsetti, tyhjyyttä ammottava lompakko ja hassuja muistikuvia.
Muistikuvia kädestä olkapäällä, naurusta, hämyisestä baarista, törmäilevästä Andystä, leveistä hymyistä, ruusuista Samin hatussa, skumppalaiseista, Moottoritie On Kuumasta ja siitä kuinka jengi lauloi sitä, yhdestä shotista liikaa. Kauniista ihmisistä, punaisesta mekosta, sinisestä luomiväristä. Öisistä kaduista.
Darra-aamusta.
Jos joku olisi muutama vuosi sitten kertonut mulle tällaisista illoista, olisin nauranut.
Pari tuntia unta ja takaisin. Tarinointia täydessä ravintolavaunussa, Omenahotellin luksusta.
"Me istuttiin vierekkäin tuolilla,
molemmilla yks persposki penkillä,
ja syötiin mun raneja puokkiin.
Katja katsoi meitä ja naurahti:
Tehän ootte kun jotain siskoja.
Niinhän me ollaankin, me sanottiin yhteen ääneen."
Koskaan mä en kyllästy pitämään sua kädestä kiinni, kun Keep Your Eye On You soi. Shaalaalaalaa...
Me tanssitaan sitten vaikka kaksin.
(Note: soita Mad Juanan Bury Me Standing puoli 4 yöllä mäkkisafkojen jämiä tuijotellen)
"Ystävät on niitä ihmisiä, joiden näkeminen vieressä nukkumassa rauhoittaa takaisin uneen,
kun herää kolmannen kerran outoihin tärinöihin,
niitä joiden nenän näkeminen peiton alla aamuaurinkoraidoissa saa hellyyden vyörymään yli kuin katujyrä."
"Ystävät on niitä, joiden kanssa nauretaan junassa tappeleville espanjalaisille
ja tyylikkäille mummoille ja pinkeille ruusuille
ja katsellaan sammakonnäköisen basistin ja kuolleen rumpalin kuvia painostavassa hiljaisuudessa."
Ajoissa nukkumaan.
Seuraavassa seikkailussa oli rento tunnelma, kestohymy ja kultaista konfettia lattialla. Musiikkia suonissa. Yleisön seassa poukkoileva Pitkä Kilisevä Blondi™ ja Naurava Isoegoinen Amerikanitaliano™, toisinsanoen Steven soolokeikka. Do yourself a favor: kuuntele sen miehen laulua.
"You tell me I could use some discipline
But I feel like crawling right out of my skin!"
"Sorry she doesn't speak English"
"Doesn't speak English? Vittu saatana perkele!"
Kaikki järki perjantaissa oli ykkösten potkiminen sisään.
Lauantaina Jyväskylä hoodz ja kai niinkun kesän virallinen päätös. Aurinkoista kännisten hätistelyä rokkifestareilla. Pyrot lämmitti naamaa ainakin yhtä paljon kun hyvä musiikki.
Rakkausukkelit nauroivat myöhässä pamahteleville pyroille, ärsytys myöhässä alkaneesta keikasta näytti katoavan biisien myötä. Hilpeitä muusikonretkuja, täytyy myöntää - bläääh vaan sullekin. Lopussa bailattiin taas Get On ja sokaistuttiin kimallesuihkuista.
The Local Bandin keikka meni vähän ohi, kun eräs humalainen synttärisankari-basisti pelleili lavan sivussa vielä vähän lisää. Passiivis-aggressiivisesti se yritti ampua meitä sormillaan kajarin takaa. Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...
Läsähdettiin hotellin sängyille puhumaan syvällisiä.
Patalaiska lätyskä. Such is life, jalat kastuvat.
Te ootte hyviä ihmisiä, systeri ja lankopoika. Ei tarvitse esittää sivistynyttä.
Ihania olette, koko lössi. Jos ajattelet kuuluvasi tähän joukkoon, todennäköisesti kuulut. ♥
Patalaiska lätyskä. Such is life, jalat kastuvat.
Te ootte hyviä ihmisiä, systeri ja lankopoika. Ei tarvitse esittää sivistynyttä.
Ihania olette, koko lössi. Jos ajattelet kuuluvasi tähän joukkoon, todennäköisesti kuulut. ♥
Kaikki päättyi söpöjen talojen katseluun kirkonmäeltä ja rauhalliseen olotilaan. Lupaan rauhoittua.
Ja kaikesta jää sekava olotila. Niin paljon menemistä etten osaa enää pysähtyä, ja nyt kun on pakko... Niin.
Ainakin mulla on tarinoita kerrottavana. Sekavia ajatuksia ja kummallisia stoorinpätkiä, niissä ei kai ole mitään järkeä muille kuin itselleni.
Painun lukemaan enkun yo-kirjoituksiin.
