No vittu en.
Pinnalla pysyminen vaatii energiaa.
Se jumalaton stressi ei vieläkään helpottanut. Edes loman alku ei laskenut sykettä. En oo jaksanu kirjottaa, en oo jaksanu yhtään mitään. 2016 potkii päähän loppuun saakka.
Neljä päivää jäljellä.
Hyviäkin juttuja on silti tapahtunut.
Paljon hyviä.
Tosi hyviä.
"Siis mä en jaksa enää edes esittää! Mä oon A-luokan bändihuora!"
Keikkoja. Mitä muuta mun elämässä on?
Ystäviä? Niitä on. Ja valokuvausta. Leopradipörrötakki ja punaista huulipunaa.
Alkomahoolia ja darra-aamuja? Löytyy.
Loskaa ja vesisadetta ja lumipyryjä ja katuvaloja ja matkustamista? Joo.
Klubeilla hengailua frendien kanssa? Ehdottomasti.
Ja se lempibändi? Kuusi kertaa viikon sisään. Kolmesti 24 tuntiin. 700 kilometriä. Pori-Tampere-Turku kymmeneen tuntiin.
"Hyvää yötä Noora!"
Tässä siistitty versio joulurundista 2016. Huhhuh. Keikkojen ohessa raapustelin mediadiplomiani, pari viikkoa elämä oli pelkkää Monroen bändiä. Onnea opettajille jotka sen lukevat, toivottavasti tykkäätte kliseistä.
Siistimätön versio menee jotakuinkin näin:
Pullollinen viiniä ennen Tavastiaa. Nolostukset siitä, että seisotaan taas samassa kohtaa. Tequila on pahaa.
Sitten riehutaan. Sitten ryömitään kotiin, törmätään frendeihin neljältä aamulla Mäkin jonossa ja nauratetaan humalaisia vetämällä viinilasi kassista. Sitten nukutaan.
Sitten, viikon tauon jälkee, ryömitään laivalle. Sitten vedetään uudet perseet. Sitten itketään puoli keikkaa liian suurta rakkautta. Halitaan ystäviä jotka ovat liian rakkaita. Sitten juodaan lisää, isketään veitsi käteen pystyyn, heitellään limenpaloja lattioille, hävetään lisää (Rynnitään sattumalta samaan hissiin roudarien kanssa. Painetaan kasia. Käännytään ympäri. Rynnitään ulos. Ja vasta sitten tajutaan, ettei hissi ollut edes liikkunut.) ja hakataan aamuviideltä viinipullo auki pinseteillä ja hiusvahapurkilla. Sitten kärsitään krapulat pois ja itketään vähän lisää.
Sellainen oli siistimätön versio.
Tää vuosi oli täyttä hulluutta. Sulaa järjettömyyttä. Jos loppuvuoden 2015 rundi oli Järjen Riemuvoitto 2015, niin koko 2016 oli yhtä järjen voittokulkua (not). Sekoita totaalisen musertavaan stressiin 18. kesä elämässäsi, lempibändi, muutama muu bändi, Lontoo ja Tukholma, tuhansittain valokuvia, yhtä suurella kauhalla kyyneleitä ja naurua (ämpäri toimii), tuhansia kilometrejä sekä tolkuton määrä alkoholia, ja anna sekoituksen hautua viikko sängyn alla, niin se alkaa haista kiljulta, maistuu yhtä pahalta ja saa aikaan yhtä helvetillisen krapulan.
Sellainen oli vuosi 2016.
