Miks mä käytin jo sen hienon "
kun tapahtuu niin t a p a h t u u"
koska
mä en silloin tiennyt tapahtumisesta vielä mitään.
Varoitus: älä kokeile tätä kotona
Ryskin viisi keikkaa neljään päivään.
Väliin mahtui yhteensä 16 tuntia unta ja 13 tuntia pakkasessa, kaksi koulupäivää, 700 kilometriä, teetä, donitseja, naurua, viiniä ja hiuslakkaa.
"Or just put me on a train
Goodbye, farewell, adios my friends
Tell her I said 'Hey'
And I might not come home again
I wanna have my fun
Where the nights are long
We wanna go away
Where the sun will always shine
We're in heaven 2.9"
Siirin varpaista tuli valkoiset eikä me tajuttu mistään mitään.
Ymmärryksen taso oli yksisoluisen ameeban tasolla jo siinä vaiheessa,
sunnuntaiaamuna neljältä bussissa olinkin jo kasvi.
Kyllähän mä tiesin että näitä rakastan, mutta että näin paljon.
Suoraa huutoa.
Mä olen teini, mutta mähän olen teini!!
Keikka 1/5
Basson jytä sisuskaluissa
Backyard Babies -liveneitsyys jäi Lutakon lattialle
Dii dididiii dii dididii diudiudiu diu diu diu
On ne aika peipejä.
"I like things that you might copyright
no and I don't like
that you don't like
what we don't like
there's no one like us"
Kolme tuntia yöunta enkä ole varmasti koskaan kirjoittanut äikän esseetä niin nopeasti kun torstain vikalla tunnilla.
Soundcheck on maailman huonoin hetki tajuta, kuinka paljon bändiä rakastaa. Yritä nyt istua nätisti sohvalla seuraamassa niiden pelleilyä ja pysyä kasassa.
Miksi pitää jäätää niin paljon
Ja joo Nicke, mulla on hieno keesi mä tiedän
"Nothin' will last forever
Hallucinating, stuck together
There's a highlight can't you see
Only you and me"
Ja olisitte nähneet kuinka Nicke iski mulle silmää. Saatoin rakastua.
Only you and me.
Ne kaikki
valot ja värit
huumavan kovaa musiikkia
tatuoitua nahkaa
haistoin alkoholin ja tupakan ja Dregenin nahkaliivin
en tiennyt kenen hiki valui kasvoillani
saatoin hyppiäkin vähän, tai ihan vähän enemmän
savu peitti näkökentän ja jossain siellä heilui muusikoita
this time i'll let the fire burn out of control
Tunsin väsymyksen suonissani.
Olisiko voinut jäädä Heidin lattialle?
Mutta ainakin me oltiin söpöjä. Useempaan otteeseen saatiin kuulla olevamme pikku-Andyjä, senkin hattupäät.
"Hahhah pikku-Andyt!! Vai oliko se pikku candyt?"
Huutonaurua pinkeille lökäreille. Tämän tarinan mä osaan.
Keikka 3/5 ja Flesh Roxon ja Andy.
Ja Andy kimalsi. Kun se otti aurinkolasit pois päästä ja valo osui silmäkulmien glitteriin. Blíng bling.
Rimppakinttuinen kitaristilegenda.
Lauantaiaamu. Väsymys sattuu. Koko Onnibussi sai selville minne oltiin menossa.
Mikä on se sellainen valopilkku taivaalla?
Kuinka monta tuntia elämästäni oon viettänyt Tavastian pihassa?
Ja kun mä huudan, että näistä tulee helvetinmoiset bileet, mä tarkoitan sitä.
Tavastia oli sauna. Mä en tuntenut jalkojani.
AAAAAAAAGHHH
Tältä elämän pitää maistua. Niin että suupielet repeää, niin että ei muista hengittää.
"We got time!!!"
"You don't even have a clock!"
"I don't want to turn back the time
I don't want to follow the line"
Ja ei muuta kun uudestaan. Lisää viiniä, lisää hyvää seuraa, lisää hyvää musiikkia, lisää. Enemmän, enemmän.
HUUHUUHUUMETTA
Ehkä mäkin kimalsin, ainakin ne kyyneleet. Intensiivistä onnea. Niin hyvää että melkein sattui.
Tanssittiin vaikka ei osata. Shamaaneita, oltiin virtapiirin keskeisin osa, siinä missä saatat nähdä sinisiä salamoita. Sähkö sai kehon liikkeelle ja meikit poskille.
Ja me moikattiin sitä glitter-Andyä, jonka lempijäätelömaku on pistaasi-kahvi, ja joka halusi Heidin sormuksen, onko ne nyt kihloissa?
Ja me huudettiin narikkanaisen korvat kipeiksi ja loistettiin kilpaa katuvalojen kanssa, ja naurettiin k o v a a ja juotiin pienestä pullosta jo muutenkin humalaiseen mieleen, oliko se sitä musiikista vai viinistä, me ei saada koskaan selville.
Whambambambau!!
"A shadow of your former self
A heart without a home
The king is dead, your dream is gone
Cross my heart and hope to die
All those wasted years"
Jälleen kerran aamukolmen bussi tuo kotiin. Tää on parasta hei.
"Koska uudestaan?!?"
"Sähän sanoit ettei enää ikinä."
"Pfffffth"
