Vaikka aurinko paistaa jo, sen säteet eivät viimeaikoina ole ihan vielä ylettäneet mun päähän.
Mutta kyllä ne sieltä tulee.
Varsinkin kun saa matkustaa satoja ja taas satoja kilometrejä parhaassa seurassa (pus) ja siitä ainoasta syystä josta kannattaa matkustaa.
Eli ei muuta kun systerin kädestä kiinni ja lauantain aamujunalla 250 kilometriä luoteeseen.
Vanha kunnon onni teki visiitin. Jäisit pidemmäksikin aikaa.
Maakuntamatkailua ja kaikki rupuisimmat motellit testattu.
Ostoskeskuksen vilinässä talsi väsyneitä huppupäisiä muusikonretaleita. Sillä yhdellä oli suuria vaikeuksia pankkiautomaatin kanssa, hotellin käytävät on kuumottavia ja lopulta mä nukahdin aulan nojatuoliin, vaikka kuinka olis halunnu raivota etteikö Haluatko Miljonääriksi -tyyppi oikeesti tiennyt missä on tasapainoelin.
Ihanaa tuntea oma sydämensykkeensä kerrankin jostain muusta syystä kun jäätävästä paniikista.
Lempibändin määritelmä: onnenkyyneleet.
"Outta my mind on a Saturday night
Nineteen seventy seven babies rollin' in sight
Radio's burning up above
Beautiful baby, be my love"
"I feel alright, I feel alright, feel alright"
Kaks ja puol kilometriä pimeän järven poikki ja karmiva hotellin käytävä.
Porkkanalättyjä ja porkkanakakkua aamupalaksi.
Kirkkain aurinko häikäisi väsyneitä silmiä. Ei olisi tahtonut lähteä. Jälleet junat tuo ja junat vie.
"Kosmisen kärpäsen (märkä) päiväuni"
Kiittäkää tästä erästä blondia kitaristinretaletta
Keskiviikkoiltojen reissut Helsinkiin on se juttu. Aina niiden jälkeen pitäis olla tekemässä äikänkokeita.
Samasta syystä matkustetaan taas. Hehe. Oikeutan sen sillä, että sain edes valokuvauksen portfolion tehtyä. Hehe.
Yksinoikeudella julistan että tässä on maailmankaikkeuden söpöin pari.
Eipä mulla muuta. Pitäkää itsestänne huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti