sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Stop before you lose your mojo

Hmmh.
Ei se stressi lopu stressaamalla, tai ahdistus ajattelemalla.
Olen mä vielä elossa, kai.
Se nielee kaiken vaikka yrität olla vahva sitä vastaan.
Se helpotuksen määrä kun näet systerin juoksevan kohti keskustorilla.
"Sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien"

Odotan että herään ja huomaan kaiken olleen pahaa unta.
(Edes kaikki maailman kynttilät ja levyt ei saa mun oloa kotoisaksi)


Loma sentään oli.
Hoidettiin Janitan kisuja ja leikittiin kotia. Keksejä ja teetä ja systerit, mitä muuta vois lomalta haluta. Naurua Bohemian Rhapsodylle (BISMILLAHH NOOO wewillnotletyougo!) ja itkua Sun Särkyä Anna Mä En -biisille. Punatukka käsien välissä ja kisset jaloissa.
Day 7: fave word: hiljaisuus


"Maybe there's a God above
But all I've ever learned from love
Was how to shoot somebody who outdrew ya
And it's not a cry that you hear at night
It's not somebody who's seen the light
It's a cold and it's a broken Hallelujah"


Kirjeitä ja kyyneleitä. Asiat halki.

"Head stuck in a cycle, I look off and I stare
It's like that I've stopped breathing, but completely aware
'Cause you're giving me a million reasons
Give me a million reasons
Givin' me a million reasons
About a million reasons"


Nykyään voin myös kertoa, että loppuunmyyty Hartwall-areena näyttää lavalta käsin aika helvetin siistiltä.
Osaan myös kertoa, että Nassen mielestä Budweiser-olut maistuu vedeltä ja Samille tulee siitä paska olo, ja että Helsingin Casinon bäkkäriltä löytyy tekoparta.

Olikin jo ikävä suuria keikkoja ja showta. Uusia frendejä ja pelkkää hymyä. Tiättekö sen tunteen, kun ei oikein osaa tehdä muuta kuin hymyillä? Kun paha olo häviää hetkeksi?
Motörhead - Born To Raise Hell
Ymmärrättekö, jos sanon että sen jälkeen oli niskat kipeänä?


"Counting all the assholes in the room
Well I'm definitely not alone, well I'm not alone
You're a liar, you're a cheater, you're fool
Well that's just like me yoohoo"

Volbeat käski jengiä lavalle. Eturivi katteli hämmentyneenä toisiaan, mitäs nyt? Paskat, antaa mennä.
Jonkin sortin adrenaliinipöllyssä juostiin ramppia ylös lavalle, ja sitten se näky.
Teki mieli haljeta.
Me tanssittiin, lava täynnä jengiä, bändi nauroi meille. Sanattomaksi se vetää, uskokaa pois. Robin pipo tuoksuu hassulle, herran silmät tuikkii kun antaa sille pusun.




Katja katsoi mua kuin humalaisena: "Mitä just tapahtui??"
Erittäin hyvä kysymys.

Kuppinuudelit kiduksiin ja nukkumaan.
Meikit huolella naamaan, samettimekko niskaan, let's boogie part 2.
Helsingin Casino on jännä paikka, hyvin jännä tällaselle pikkuselle ja erittäin jännä keikkapaikaksi. Silti rakkausukkelit sopi sinne jotenkin, väsyneesti nauraen soittivat, pelleilivät, mokomat.


Keep Your Eye On You'n kohdalla rakkaus on suurta, hymy korvasta korvaan. Hetken rauha. Silmät kiinni. (Taas mä kerron tästä.)
Ikuista paskanjauhantaa, silti mä kovasti rakastan teidän hymyjä ja vitsejä ja piruilua. 
"First you play your own money and then your
friend's money and then your clothes and your
house... It's fun isn't it! Cha-ching cha-ching!"
Kiitos kutsusta.
"The beard? I found it backstage!"

Yölliset bussit himaan ja niiden jälkeiset kouluaamut.

Huhhuh.

Rakkaiden tytsyjen kanssa Halloween-meikkailua ja pizzaa. Jään tähän.


Eräs ystävä täytti 18, alkoholinhuuruinen ilta ja väsymyshuuruinen aamu. Niin ne pienet kasvaa, yhtäkkiä juoksentelevat matikantunnilta oksentamaan "kun darra".

Mä oon pelkkä syksyn möhnän täyttämä kuori.
Kun koputtaa, kumisee.
Silmät seisoo päässä ja hiukset putoaa päästä.
Ensilumi tuntuu haikeudelta mahanpohjassa.

Glögiä, joululauluja, kynttilöitä, Walkin' In The Air ja tuikkivat silmät, en saa happea,
pusuja, päiväkirjoja, esseitä rakkaudesta, Juha Tapion Kaksi Puuta,
hattua vaille naispuolinen appelsiinimies kukkahameessa,
maalailua.
Murtumia padossa.

Lady Gaga - Grigio Girls

YO-kokeet on sirkusta, vihreän teen maksimit kuus kuppia, matikka mahdotonta, vanhat valssit papan laulamina ihania, tarinoiden kertominen vaikeaa, journalismi ahdistavaa, ja musiikki, ah se musiikki.

Aina kun mä kirjoittelen tänne, ahdistus katoaa hetkeksi. Saa miettiä niitä hyviä hetkiä. Keikkareissuja ja ystäviä. En mä muusta osaakkaan kirjoittaa. Samoja juttuja kerta toisensa jälkeen, siitä mikä on rakkautta ja rakkausukkeleita ja hulluja juttuja, frendejä jotka poistaa ahdistuksen. Me mennään ja tullaan taas takaisin, mennään ja taas tullaan. Surrur.