[Kengät ja mieli nousee
ja pyörin pyörin pyörin
kuin tanssisin
lumihiutaleiden kanssa kilpailee vain hymyni
ja mahanpohjan kuplat
ANTAA PALAA
MINULLE ETTE MAHDA MITÄÄN]
Ufoloppuviikko täytetty onnenkyynelillä...
Sä naurat unissasikin
Karkasin suoraan töistä toiveuniversumiin, jossa juhlitaan skumpat kädessä kauniita ihmisiä ja niiden kirjoja; jossa minut MINUT on nimenomaan kutsuttu juhlimaan ja seuralaiset näyttävät taianomaisilta kukkapaidoissaan. Siinä universumissa Tuure Kilpeläinen laulaa Bowien Heroesia ja elämää suuremmat kylmät väreet kulkevat iholla
Loputtomasti pehmeää ihoa
kun musiikki osuu kaikkiin oikeisiin paikkoihin, juuri siinä hetkessä, juuri siinä mielentilassa -ja kauniit ihmiset ovat ihmeellisiä ja seikkailevat ihmeellisiä seikkailuita, joista voi kirjoittaa kirjoja.
Perjantaina en noussut sängystä muuta kun paistamaan lettuja. Ja juomaan punaviiniä.
Kermavaahto sotkee, sokerintahmeus jää huuliin.
"Ois järkevä mennä jo kotiin
Hullut ne vielä painaa
Lähdin tanssien, soitellen sotiin
Hullut ne vielä painaa
Naama on hymyssä kuin Dalai Lamalla
Seikkailunjano kuin Vasco da Gamalla
Öisellä silkkitiellä
Vielä mä löydän kotiin
Vielä mä löydän kotiin"
Lauantaina symbioosipojat symbiosisoivat ja lauloivat ja Maailman Rakkain istui vieressä ja näytti kauniilta ja Helsinki näytti kauniimmalta kuin koskaan sukkula-auton ikkunan takana enkä voinut muuta kuin itkeä ja olla ONNELLINEN, ihmeellisen ONNELLINEN ! ! !
Ja jukeboksista saisi parasta musiikkia, mutta meillä ei ole rahaa, kun rokkaripojat vie seikkailuihin.
Hämyilemään hämyjä.
"Mä vaan istun ja ikuisuus vain on, en voi muutakaan"
Musiikki vyöryy yli ja vie mukanaan, hyökyaaltona tuo toispuoleiset virneet ja sydämentykytykset baarin reunoille, jossa saa pelätä vain vähän keski-ikäisiä juoppoja.
Hukutan sen kaiken kenties alkoholiin, mutta kuka keksi, että Fresita-pullo kädessä tanssiminen on niin mieltä ylentävää, varsinkin kun kaupungin valot kimaltavat alla?
Mielelläni tukehtuisin vaniljan tuoksuun (sun katseesi seuraa mua)
Ja ukot ne vaan hiihtää televisiossa.
Junan ikkunan takana pelkkä pimeys, kun koitan hellästi laskeutua takaisin todellisuuteen. Äiti laittaa viestiä, ettei ole nähnyt mua sitten torstaiaamun. Sorry mamma, mä menen nyt. Nuori, villi, vapaa, ja kaikkea muuta kliseistä, vähintään yhtä kliseistä kuin se kermavaahto.
