Basson sykkeestä.
Leveistä hymyistä.
Siitä, minkä jokainen teistä varmasti tuntee.
Kun odotus väreilee ilmassa, alkoholinhuuruisena tai ei.
Kun lämpö leviää kehoon.
Kun He astelevat lavalle.
Kun hymyt avaavat mielen ja sulattavat sydämen.
Kun sokaistut kimalluksesta, kultaisen pikkutakin tai kitarankaulan tai hiusten glitterin.
Kun käsi lyö ilmaa, uudellleen, uudelleen ja uudelleen.
Kun jalka vispaa, kun lyöt tahtia.
Kun kurkottelet värivaloja.
Kun ne värivalot välkehtivät takaisin kitaroista, bassoita, rummuista, silmistä.
Kun karkaat hetkekesi muualle,
kun et tunne kipua.
Kun tunteet vievät mukanaan, kun tahdot jäädä siihen, kun toivoisit sitä.
Kun kaikki saa olla juuri niin monimutkaista tai yksinkertaista.
Kun muulla ei ole väliä,
kun kerrankin osaa olla hetkessä.
Kun kliseet ovat totta,
kun rummut ovat sydämensyke,
kun melodia virtaa suonissa,
kun olet yhtä ja samalla yksin omassa maailmassasi.
"...ja katso,
Hengitä sisään se basso"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti