A high-flying sucker with a super smile

Eihän tätä loskaa kestä kukaan.
Ja ruuhkabussitkin on saatanasta.

Elämä koostuu lähinnä systerin kaa löhöömisestä (Ollaan kuulemma kuin paita ja peppu. Systeri on peppu.) ja tulevan koeviikon panikoinnista. Ja suurista mysteereistä, kuten siitä miksi ihmisen päässä ne pahat asiat saa yleensä vallan hyvistä. Niin, miksi? Jos joku tietää voi toki kertoa mullekin.

Ja sitten vaan istutaan.
Kun sänkykin on kylmä eikä uni armahda
Kun hartiat painaa
Kun lattioitakaan ei näy
Istutaan ja odotetaan.
Mä en osaa enää hengittää.

Istuttiin me tyttöjen kanssa maanantaina mummojenginä teellä.
Sellasia maanantaiden pitäis aina olla. Ystäviä, teetä ja joku juustokakunkuvatus.

Ja silti maailmassa on tiettyä surumielisyyttä. Samanlaista kuin siinä Petrin piirivalssissa, jota me ollaan harjoiteltu wanhoja varten.

And I was numb. Not that comfortable drunken kind of numb i would get when i was sitting with sis at O'Connels, no.

That feel-nothing-be-nothing kind of fuzzy numb. I would sit awake on my bed to sunrise.

I got a mohawk and dyed it blue. I had huge bags under my eyes and didn't bother to take my make-up off for three days.

Ja vaikka mä sanoin etten ikinä voi unohtaa sitä, miltä sen yhen ääliön parransänki tuntui vasten poskee, musta tuntuu että oon unohtamassa.

"Mennäänkö tanssimaan?"

Ja aika sai jälleen tapahtuman täytteekseen, kuten Tuntemattomassa Sotilaassakin sanotaan. Sitä mä oon lukea posottanut junassa Lahteen.
Junat on niin mun juttu; oon se outo punkmimmi joka napit korvilla matkustaa paikasta A paikkaan B, ei oikein sovi näiden inttipoikien ja pikkutakkityömatkalaisten joukkoon.
Musta ois saanut niin coolin kuvan kun kävelin pitkä villakangastakki auki Lahden rautsikalle kylmästä välittämättä, tukka pystyssä, Tuntematon kourassa.
Asemalla soi Aerosmith.

Kookosjuomaa ja me istutaan hotellin ikkunalaudalla kattelemassa kaupunkia alapuolella.
Nights In White Satin soi taustalla.

Katjan 14. mustikkashotti. Mä oon paljon jäljessä. Mojito. Ihmiset tanssii meiän ympärillä, känniset haluaa rapsuttaa mun keesiä. Siitä vaan, kunhan ette lättää.

Tinakenkätyttö, ja sitten tuli pilkku. 3.34.

Maailman hauskin juttu oli kun random äijä vetäsee Burger Kingin jonossa juoman takkinsa povarista. Ihan kokonainen lasillinen.
4.37.
Me istuttiin hotellihuoneen lattialla syömässä sipulirenkaita.
Muistakaa, että Lahden kadut on liukkaita.

Hei älkää huoliko, en mä oikeesti ole rappioalkoholisti, just 18 täyttänyt vaan, vaikka näistä postauksista vois päätellä jotain muuta...

Mustikkashotti

Kello 23.01 keskiviikkoiltana.
Taivaalta putoilee jalkarätin kokoisia lumihiutaleita solkenaan. Mä tanssin koskemattomalla lumella katulamppujen valossa, yksin. Mä nauran.
Oikeestaan oon liian hiprakassa keskiviikkoiltaan, mut en haluu välittää. Mustikkashotti teki tehtävänsä. Takissa on systerin leoparditurkin karvoja. Oikeestaan elämässä ei oo mitään mistä valittaa.
Me voitettiin pubivisan arvontakierros, siks ne shotit.
Monroe's Angels on the run.
Sohvannurkassa oli mukava maata. Päässä heittää, me ei välitetä. Nauretaan vaan.
Kun elämässä ei vieläkään oo mitään mistä valittaa.

I'm eighteen and I don't know what I want (I'll go runnin in outer space)

Kello tuli 0.01 ja sain ekat onnittelut.

Täysi-ikäinen.

Kattokaa miten asiallinen vauva olin;

\m/

Ja niin jumalattoman kauan sitä päivää odotettiinkin. Nyt ei enää voi järkkärit irvailla päin naamaa kun yrittää alaikäisena sisälle keikalle. Nyt ei tarvii enää istua hyisessä lokakuun illassa puskassa kaljalla systerin kaa; pääsee ihan sisällekkin.

Porukoilta saatu kortti laulaa Born To Be Wild. Ulkona paistoi aurinko ja mulla oli maailman ihanin musta samettimekko ja kirkkaanpunaista huulipunaa. Kello ei ollut edes yhtätoista aamulla ja olin jo haljeta onnesta.
Elämän pienien ilojen todellinen olemus paljastuu kun syö juustokakkua ja juo skumppaa kavereiden kanssa.
Se hetki kun pamauttaa ensimmäisen kuoharipullonsa auki.

Heidin systerin tullessa homma meni onnesta itkemiseksi. Love ya. Taivaalta satoi pieniä timantteja kun lähdettiin kaupunkiin, suuntana se ruma musta mötti keskellä Tamperetta; Torni. Portsari naurahti että sinähän täpärästi sisälle pääset, ulos lähtiessä toivotti vielä hyvää syntymäpäivää.
Girls just wanna have fun
Drinkin tilaaminen oli jännittävää. En oikeestaan edes tiedä mitä sain; appelsiinilta se maistui. Ja hyvää oli. Sumusta ei nähnyt kauppungin valoja, joten ei me kauaa sielä viihdytty. Irkkupubin, lonkeron ja Cosmopolitanin ja mukavan hilpeän olotilan kautta Jack the Roosteriin, siellä kun soitti joku bändi.

Elämän tarkoitus taitaa löytyä kello 23.37 kahdeksantoistavuotissyntymäpäivänä iloisessa hiprakassa, baarissa parhaassa seurassa, random bändin soittaessa helvetin lujaa.

Maailmanvaltiaita

Alice Cooper - I'm Eighteen

I'M EIGHTEEN AND I LIKE IT

Ennen 18. syntymäpäivääni mä tein listan asioista, jotka pitää tehdä ennen tai lähellä täysi-ikäisyyttäni
- ostaa kunnon huulipuna ✓
- opetella kävelemään korkokengillä ✓
- värjätä hiukset siniseksi ✓
- tämä blogi

Ja tässä sitä ollaan. Ekaa tekstiä raapustamassa, kahdeksantoista vuotta ja yksi päivää vanhana.
Oikeastaan mulla ei ole hajuakaan mitä tänne kirjoittelen, yleisestä elämästä vaan... Elämästä joka pyörii hieman liikaa musiikin ympärillä. Siitä sitten ammennetaan inspiraatiota piirtämiseen ja maalaamiseen, video- ja valokuvaukseen, erinäisten runojen ja tekstinpätkien raapustamiseen ja opiskeluunkin siinä mielessä että viestintälinjalla aherran.
(Linkki viestintälinjan blogiini löytyy tuoltapäin jostain <-)

Eli jonkinlaisen taiteilijapaskan blogiin eksyitte. Toivottavasti jäätte myös.

Kuten eräs rakas ystäväni asian ilmaisi, aika vapaajärkistä (ei hullua) tämä touhu on. Ihan yleisesti. Ihan kaikessa.

Rauhaa ja rakkautta ja rokkenrollia ja sitä rataa,
Noora