I'm eighteen and I don't know what I want (I'll go runnin in outer space)

Kello tuli 0.01 ja sain ekat onnittelut.

Täysi-ikäinen.

Kattokaa miten asiallinen vauva olin;

\m/

Ja niin jumalattoman kauan sitä päivää odotettiinkin. Nyt ei enää voi järkkärit irvailla päin naamaa kun yrittää alaikäisena sisälle keikalle. Nyt ei tarvii enää istua hyisessä lokakuun illassa puskassa kaljalla systerin kaa; pääsee ihan sisällekkin.

Porukoilta saatu kortti laulaa Born To Be Wild. Ulkona paistoi aurinko ja mulla oli maailman ihanin musta samettimekko ja kirkkaanpunaista huulipunaa. Kello ei ollut edes yhtätoista aamulla ja olin jo haljeta onnesta.
Elämän pienien ilojen todellinen olemus paljastuu kun syö juustokakkua ja juo skumppaa kavereiden kanssa.
Se hetki kun pamauttaa ensimmäisen kuoharipullonsa auki.

Heidin systerin tullessa homma meni onnesta itkemiseksi. Love ya. Taivaalta satoi pieniä timantteja kun lähdettiin kaupunkiin, suuntana se ruma musta mötti keskellä Tamperetta; Torni. Portsari naurahti että sinähän täpärästi sisälle pääset, ulos lähtiessä toivotti vielä hyvää syntymäpäivää.
Girls just wanna have fun
Drinkin tilaaminen oli jännittävää. En oikeestaan edes tiedä mitä sain; appelsiinilta se maistui. Ja hyvää oli. Sumusta ei nähnyt kauppungin valoja, joten ei me kauaa sielä viihdytty. Irkkupubin, lonkeron ja Cosmopolitanin ja mukavan hilpeän olotilan kautta Jack the Roosteriin, siellä kun soitti joku bändi.

Elämän tarkoitus taitaa löytyä kello 23.37 kahdeksantoistavuotissyntymäpäivänä iloisessa hiprakassa, baarissa parhaassa seurassa, random bändin soittaessa helvetin lujaa.

Maailmanvaltiaita

Alice Cooper - I'm Eighteen