Praying for a feeling
Fighting for a way out
Mitä on olla minä?
Katsoa peiliin ja itkeä inhosta
Hakata mustelmia jalkoihin
Unettomia öitä ja tummat silmänaluset
Söpöjä alusvaatteita ja murskaava tieto siitä, ettei ole ketään kelle niitä esitellä
Sinisiä hiuksia joka paikassa
Se on katsella maailmaa naarmuisten silmälasien läpi
Ne ei enää tahdo pysyä päässä
Selkäkivut ja kummallinen vatsamakkara
Se peikko josta ei puhuta
Jatkuvaa ininää päässä
Kosminen yksinäisyys
Se on myös nauraa hulluna kaatosateessa
Ja syksyn lehdissä
Kurkotella käsiä kohti värivaloja
Katsella maailmaa kameran linssin läpi
Syödä niin paljon irtokarkkeja että tulee huono olo
Vinyylilevyjä
Halit joista en ikinä päästä ekana irti
Ompelemisesta kipeytyneet sormet
Olla pää pilvissä
Space Oddityä aamubussissa
Horns n' Halos ruokavälkällä
The Path kun olen nukahtamassa
I see through the darkness my way back home
The journey seems endless but I'll carry on
The shadows will rise and they will fall
And our night drowns in dawn
Tykkään niistä hetkistä kun saa rauhassa kuunnella musaa bussissa. Kun tekee ja ei tee mitään samaan aikaan, ohi vilistävä kaupunki antaa biiseille ihan eri fiiliksen.
Tätä mun elämä on ollut viimeaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti