Elämä olisi helpompaa jos ei olisi olemassa.
Jos olisikin vaikka tuuli. Olisinhan mä silloinkin, mutta niin paljon helpommin. Vai ootko koskaan kuullut vaivalloista tuulta? Tuuli ei ahdistu, tuuli ei itke. Voisin olla lempeä hiekantuoksuinen kesätuuli rakkaideni hiuksissa, ja terävä piiskaava pakkastuuli kaikille kusipäille.
Voisin mä olla sadekin. Sade itkee kyllä, mutta sateen itku voimistaa, ravitsee. Mun itkuni ei ravitse ketään.
Mun sisällä on solmu enkä mä osaa avata sitä.
"Mitä elämällä tehdä nyt vois
Pullon vaiko ranteet aukaisen
Kun isäntä vei tehtaan pois"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti